JOOSE KESKITALON KOLMAS MAAILMANPALO
Hippo Taatila
Eletään helmikuuta, leudon talven leudointa päivää. Talvesta muistuttaa ainoastaan nokare kinostunutta lunta tuulenpieksemällä ruohomättäällä. Ruuhkautuva kehätie ulvoo meluvallin takana. Tihkusade ja kaikki harmaan sävyt pois luovuttanut taivas saattelevat työstään uupuneet takaisin betonilähiöihinsä.
Aina päästessään Pohjois-Karjalasta Helsinkiin pitää Joose Keskitalo majaansa Helsingin Pihlajamäessä. Keskitalo kieltää väitteet siitä, että Pihlajamäen ankeus olisi innoittanut häntä jatkamaan suomalaista profeetallista puhelaulutraditiota Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo –levyllä. Päin vastoin; betoni tuntuu hyvältä, kun sen syleilyyn pääsee. Maailmanlopusta ei tarvitse huolehtia. Se tulee kyllä itsestään.
”Pihlajamäessä on erinomainen ilmapiiri luoda. Näit kai tänne tullessasi nuo UNESCOn suojelukohteet, joita laakson kukiksikin kutsutaan (valkoiset kerrostalot, toim. huom.)? Tarina kertoo, että noissa kerrostalossa on täysin ikkunattomia asuntoja. Sehän on paras mahdollinen paikka itsemurhaajalle. Kun ahdistaa tarpeeksi ja tekee mieli päättää päivänsä, ei ole edes ikkunaa josta hypätä.”
”Bändin yhteinen työ- ja harjoitustila on nyt ollut käytössämme puolitoista vuotta. Ennen sitä tämä oli juoppojen ja pultsareiden nukkumapaikka. Kun vuokraisäntä kuuli meidän etsivän treenikämppää, hän ei epäröinyt antaa tätä meille. Onhan tämä melkoinen loukko, mutta sopii tarkoitukseensa. Minä jopa yövyn täällä aina Helsinkiin tullessani.”
”Asun edelleen virallisesti Savonlinnassa, mutta siellä tulee oltua kovin vähän. Kaipaan niitä aikoja, jolloin kaikki vanhat kaverini asuivat siellä. Siellä saatoimme aina lähteä jonkun luokse sopimatta tapaamista etukäteen ja vietimme pitkiä päiviä jutellen ja makoillen kallioilla. Täällä pitää soittaa viikkoa ennen jos tahtoo nähdä ystäviään. Tyypillisesti voin sanoa kaipaavani maaseudulle, mutta toisaalta viihdyn Helsingissäkin oikein hyvin. Kaikki tämä betoni on ahdistavuudessaan kaunista.”
Esikoislevyllään Luoja auta Keskitalo esittäytyi suomalaiselle musiikkiyleisölle hirtehisiä kertomuksia suoltavana saarnamiehenä, joka lauloi ihmisten vapaudenkaipuusta. Kakkoslevy Kaupungit puristuvat puristimissa nimensä mukaisesti rajasi ihmisen elintilan yhä ahtaammalle. Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo saattelee kuulijansa viimeiselle tuomiolle.
”Levyä äännittäessä kuuntelin paljon suomalaisten ilmestysprofeettojen puhekasetteja. Niissä kaseteissa on uskomaton fiilis, niillä mennään todella rajan tuolle puolen. Eräässäkin kasetissa saarnaaja kertoo, kuinka nähdessään Kristuksen vuotavan verta ristillä hän ei koe olevansa arvollinen kävelemään ristin juurelle, vaan hänen täytyy ryömiä. Älyttömästi respectiä tuollaiselle, ei voi muuta sanoa.”
”Luoja auta –levyn kohdalla vapaus oli erityisen merkittävä käsite minulle, mutta sittemmin näkökulmani on muuttunut. Näkökulmani tuntuu pienenevän ja tiivistyvän koko ajan ja uusimmalla levyllä oikeastaan kaikki, mistä lauletaan, kertoo oman pääni sisällä tapahtuvasta. Sanoitukset saattavat kuulostaa maailmankaikkeutta tai yhteiskuntaa koskevilta, mutta todella kaikki muuttuu alati henkilökohtaisemmaksi. Olemme jo aloittaneet neljännen levyn äänitykset, ja biisit menevät yhä vahvemmin tähän suuntaan.”
”Vanhoissa suomalaisissa lauluissa Baabel, Saatana ja Antikristus rinnastettiin Neuvostoliittoon ja totalitaariseen Venäjään, mutta kuitenkin suuressa kuvassa kysymys oli kosmologisesta hyvän ja pahan taistelusta. Tätä näkökulmaa ei ole hyödynnetty enää juurikaan viimeisenä parina vuosikymmenenä, mutta minä pidin sitä käyttämisen arvoisena.”
”Yritän tehdä lauluja, jotka ovat merkityksellisiä minulle itselleni. Esimerkiksi Kaupungit puristuvat puristimissa –levyn Asematunnelissa on hyvältä kuulostava veto ja hyvin äänitetty, mutta jälkikäteen olen harmitellut sitä, ettei siinä ole oikein sanottavaa. Mielestäni sillä ei ole oikein väliä, onko laulu hyvä. Tärkeämpää on se, miten hyvin se ilmaisee asioita.”
Keskitalo luonnehtii itseään konservatiiviseksi kristityksi, joka on kasvanut pappisperheeseen. Vuosikymmenen puolenvälin lähestyessä Keskitalo löysi tiensä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Papin ura ei kuitenkaan ole Keskitalon tähtäimessä, eikä isän jalanjäljissä kulkeminen ollut itsestäänselvyys.
”Hakiessani teologiseen tiedekuntaan laitoin paperit myös Rovaniemelle opiskelemaan metsätaloutta. Hain myös Diakonia-ammattikorkeakouluun, mutta en enää muista, mille linjalle. Näistä kolmesta pääsin teologiseen. Arvelin, että opiskelijakortista tulisi olemaan hyötyä, joten kirjauduin opiskelijaksi.”
”Olen kuullut, että teologiseen hakevat usein ne, jotka ovat lähtöisin kristillisistä piireistä, tai joilla on taipumus ajatella uskonasioita. En itse tiennyt tätä hakiessani, eikä minua ole millään tavoin painostettu teologiseen. Niin vain pääsi käymään. Rehellisesti sanottuna pitäisin koko sisäänpääsyäni sattumana.”
”Aluksi koin opiskelun teologisessa ankeaksi, mutta viime aikoina on ollut helpompaa. Vaikeuksia aiheutti se, että kun olen oppinut esimerkiksi raamatuntulkinnan suhteen asiat tietyllä tavalla, on vaikea teknisenä suorituksena oppia vaikkapa historiallis-kriittistä raamatuntulkintaa. Täysin ulkopuolisena se olisi yksinkertaisempaa. Eksegetiikan (raamatuntutkimuksen, toim. huom.) luennoilla leimauduin konservatiiviksi alusta asti; luennoitsija ei enää huomioi minua, kun viittaan esittääkseni kysymyksen.”
Keskitalon sanoituksista välittyvä maailmankuva on perisuomalaisen synkkä ja lohduton. Aivan yhtä perisuomalaiseen tapaan Keskitalo puhuu kuolemasta ja viimeisestä tuomiosta kiero virne suunpielessään. Keskitalolle tarinankerronta on tärkeää, mutta tärkeintä on välittää tunnelma – tuoda kuulija läsnä kertojan mielentilaan.
”Minulla on perinteinen eskatologinen näkemys maailmanlopusta. Viimeistä päivää ei tiedä kuin Herra yksin, mutta lähellä loppua ollaan. Kaikki etenee kohti suurempaa pahuutta, sitten tulee loppu. Tässä on hieno paradoksi; pelko ja ahdistus lisääntyvät, joka on negatiivinen asia. Kun viimeinen tuomio tulee, pahat joutuvat helvettiin ja oikeus toteutuu, joka on puolestaan positiivista. Uuden levyn kappale Seitsenkertainen aurinko kertoo tästä: ’Pahantekijät eivät tiedä mitään kultaporteista. Ne kulkee alas toista tietä, tulipätsi kutsuu heitä.’”
”Kuolema ei välttämättä ole hyvä aihe sinänsä. Kuolema on kuitenkin hyvä, vahva sana ja väline ilmaisemaan jotain aivan muuta. Vaikka uudella levyllä lauletaan paljon kuolemasta, se viittaa todella jonnekin toisaalle.”
”Suomalaisen mielentilan melankolisuus on 1800-luvun keksintö. Esimerkiksi jos Eino Leinon kaltaista paatoksellista tekstiä julkaistaisiin tänä päivänä, sitä pidettäisiin kornina eikä koskettavana. Leinon hurjassa paatoksessa on kuitenkin jotain koskettavaa, en kiellä sitä.”
”Mielestäni hienointa musiikkia koskaan on inkeriläinen kansanlaulu. Siinä on selvä yhteys virsiin ja runonlaulantaperinteeseen. Vaikka olen itse puoliksi karjalainen, en valitettavasti ymmärrä täysin, mitä näissä livvinkielisissä lauluissa lauletaan. Tunnelmaan pääseminen ei vaadi aina sitä, että ymmärtää sanoja. En ymmärrä ikinä mitään, mitä Vladimir Vysotski laulaa, mutta kun kuuntelen hänen kappaleitaan, kuulostaa siltä kuin hän puhuttelisi juuri minua. Sama jonkun Glenn Gouldin kanssa; olen katsonut Youtubesta pätkiä, joissa hän soittaa Bachia täysin epäortodoksisesti, mutta täysin uskomattomalla tunteella. Gould soittaa sydämensä pohjasta ja miksaaja repii hiuksia päästään hermostuksissaan!”
Voitettuaan parikymppisenä gospellaulukilpailun Keskitalo on kulkenut pitkän tien ja sanoitunut irti gospelperinteestä – ainakin suurimmaksi osaksi. Keskitalon laulut ovat edelleen gospel, mutta niistä puuttuu gospelin keskeinen elementti; lupaus siitä, että ongelmat ratkeavat. Mitä musiikilliseen tinkimättömyyteen tulee, Keskitalo on ratkaissut omat ongelmansa.
”Voitin joskus ’01 tai ’02 gospellaulukilpailun, jonka pääpalkintona oli levytyssopimus. Esikoislevyni oli tarkoitus tulla julkaistuksi Jaakko Löytyn tuottamana. Ehdimme jopa äänittämään levyä Löytyn ja Mika Nuorvan kanssa yhden viikonlopun ajan, mutta se alkoi ahdistaa. Me esimerkiksi äänitimme kitaran ja laulun erikseen – en ollut koskaan aiemmin tehnyt niin. Kun viikonloppu ohi, Nuorva ja Löytty kertoivat äänittävänsä ’siistejä juttuja’ biiseihin jälkikäteen, mutta minä en ollut yhtään vakuuttunut. Äänitetty materiaali kuulosti todella kliiniseltä. Sanoin julkaisevani mieluummin levyn omin päin ja tehdä itse kaikki ne virheet, joita ensimmäistä levyään tekevällä on tapana tehdä. En minä kuitenkaan Löyttyä ja Nuorvaa syytä, nehän luulivat tekevänsä minulle palveluksen.”
”Gospelin peruskaava on se, että ensimmäinen ja toinen säkeistö luovat ongelman, ja kolmannessa säkeistössä Jeesuksen tai Jumalan väliintulo ratkaisee ongelman. Olen ajatellut jo pitkään, että kappale on vakuuttavampi, jos kolmas säkeistö poistetaan kokonaan.”
”Ensimmäinen levy on aina enemmän tai vähemmän kokoelma. Kuuntelin juuri joitain kappaleita vuosituhannen vaihteesta vanhalta c-kasetilta, ne olivat aivan perusgospelia. En osaa oikein tunnistaa niitä itseni tekemiksi. Tuntuu siltä, että se on joku toinen Joose Keskitalo, joka niillä laulaa ja soittaa.”
”Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo on erilainen levy, ja sillä on erilainen soundi kuin kahdella edeltävällä levyllä. Ajattelen musiikkia ja äänitystä tilana. Äänityksessä on tietty määrä tilaa käytössä. Nykyisin etenkin neofolkissa käytettävissä olevasta tilasta käytetään vain pieni osa toisin kuin vaikka radioon kompressoiduissa biiseissä, jotka ovat täysin tukossa. Olen kehitellyt uutta tapaa äänittää, joka on lähellä 1950-luvun iskelmää, Laila Kinnusta ja näitä. Yksi mikrofoni äänittää koko bändin ja jos huomaamme jälkikäteen, että vaikkapa kitara kuuluu liian huonosti, otamme koko biisin uusiksi.”
”Myspace ja Youtube ja muut ovat hyviä jakelukanavia. Ylipäätään tuntuu siltä, että levy-yhtiöt menettävät valtaansa koko ajan. Minä julkaisen nykyisin levyni Helmi-levyjen kautta ja suosittelen kaikkia aloittelevia musiikintekijöitä julkaisemaan levynsä itse. Silloin ei joudu tekemään liikaa myönnytyksiä.”
Neljä vuotta esikoislevynsä julkaisun jälkeen Keskitalo kertoo olevansa artistina tilanteessa, jossa hän tahtoo olla. Kolmas levy on ilmestynyt hetki sitten ja neljäs tuloillaan. Levy-yhtiö on omissa käsissä, eikä kukaan sanele ulkopuolelta, mitä saa julkaista ja mitä ei. Virallisilla albumilistoilla Keskitalo ei komeile, mutta trubaduurin musiikki on kerännyt innokkaan kuulijajoukon, joka takaa, ettei Keskitalo joudu esiintymään tyhjille saleille.
”Pari vuotta sitten minulla oli vahva ajatus siitä, että jossain vaiheessa maailmankaikkeus alkoi pyöriä aivan väärään suuntaan ja kaikki tapahtunut oli tuon vääristymän seurausta. Kaiken olisi pitänyt mennä luonnollista reittiä, mutta sen sijaan kaikki vääristyi ajan myötä eksponentiaalisesti aina enemmän. Nyt olen pääsemässä ohi tuosta olotilasta ja kaikki tuntuu taas ihan mukavalta.”
”Minulla oli äskettäin keikka Tampereen Telakalla ja luin seuraavana päivänä jutun Aamulehdestä, joka kulki otsikolla: ’Joose Keskitalo muuttaa klubin kirkoksi.’ Keikka-arviosta oli luettavissa rivien välistä, että toimittaja ei olisi etukäteen pitänyt minusta, mutta hän ei voinut sanoa keikasta mitään negatiivista. Toimittaja sanoi kokeneensa keikan jälkeen olonsa rauhattomaksi ja levottomaksi. Tässä on hieno ristiriita. On tärkeää olla se, mitä on ja sanoa, mitä haluaa sanoa, mutta olla silti olemassa muille. Aamulehden toimittajan reaktio osoitti osaltaan, että olen onnistunut tässä.”