JOSKUS ÄÄNI SAA HENGITTÄÄ VAPAAMMIN
Antti Salovaara

Elävän musiikin tarjonnan monimuotoisuus suurten kaupunkien alueella ei sinänsä liene mikään uutinen. Harva silti päätyy kuuntelemaan konserttia, jossa soitetaan mikitettyä kaktusta, kohinaa vanhoista kasettisoittimista tai luodaan herkkää äänimaisemaa lelusoittimien ja muutaman delay-kaikupedaalin avulla. Tällaista kuitenkin kuulee sekä katu-uskottavissa kellareissa että Sibelius-akatemian lavalla. En aio tässä tehdä katsausta kokeellisen musiikin monipuolisuuteen tai historiaan, enkä myöskään aio määritellä termiä millään tavalla. Haluan vain tuoda lyhyen näkökulman siihen, mikä erilaisessa elävässä musiikissa viehättää.

Eräs selvä ero perinteisempään tarjontaan on siinä, että konsertissa kuultu musiikki ei yleensä vastaa mahdollista entuudestaan tuttua versiota kovinkaan tarkkaan, jos sellaista ylipäätään löytyy. Esimerkiksi kokeellinen klassisen musiikin teos on tavallisesti sävelletty etukäteen mutta sitä ei välttämättä ole nuotitettu tarkkaan soittimineen, sävelkorkeuksineen ja aika-arvoineen. Notaatio voi muutenkin poiketa radikaalisti totutusta ja siinä voidaan hyödyntää esimerkiksi kuvia ja epätavallisia symboleita. Tämä tulkinnanvara varmistaa sen, että teoksen jokainen esityskerta voi olla radikaalisti erilainen. Eräs kuvaava esimerkki on Juho Laitisen ja Max Savikankaan parin vuoden takainen John Cagen jousiteoksen 26’1.1499” tulkinta; nuottiin on kirjoitettu muun muassa kestoon ja äänenvoimakkuuteen liittyviä ohjeita, mutta tietyistä äänistä oli erikseen ohjeistettu, että niitä ei tule tuottaa itse soolosoittimen kieliä soittamalla. Instrumentaatio jätettiin siis näiden kohdalta avoimeksi. Laitinen ja Savikangas keräsivät lavalle sellon lisäksi kasapäin mitä ihmeellisimpiä äänilähteitä ilmapalloista ja vesiämpäreistä nallipyssyihin ja soittivat vaaditut äänet näillä. Teos esitettiin 85-sivuista nuottia tarkkaan seuraten – mutta myös sen sallimaa, säveltäjän tarkoittamaa vapautta omaperäisesti hyödyntäen.

Useimmiten kyse ei kuitenkaan ole tämänkaltaisesta performanssista vaan pienimuotoisesta ja arkisesta hetkestä, jossa ääntä yksinkertaisesti tuotetaan tai koetaan jossain tavallisesta poikkeavassa mielessä. Vähimmillään yksinäinen esiintyjä ”vain” improvisoi laptopilla vaimeaa, tarkkaan kerrostettuvaa matalaa huminaa, hiljaa syventyvälle kymmenpäiselle yleisölle. Tällöin painopiste on itse äänessä ja siihen keskittymisessä, sillä lavalla ei ole varsinaisesti mitään nähtävää, eikä esityksessä nähdä soittiminakaan mitään erityisen kekseliästä. Vähäeleinenkin konsertti on kuitenkin hyvä tilaisuus syventymiseen -  ja ainakin allekirjoittaneen mielestä aina kotistereoita ja –sohvaa toimivampi.

Joillekin laptop-jumituksen seuraaminen olisi auttamattoman tylsää ja moni rakentaakin elävän musiikin esityksensä aktiivisen äänentuottamisen ympärille. Tämä on erityisen kiinnostavaa silloin, kun soitin tai soittimet eroavat perinteisistä eikä niiden käyttö ole myöskään soittotaitomielessä teknistä. Joskus äänimaisema rakentuu lukuisista pienistä osista: lelusoittimia, laulua, pieniä rytmipaloja, etnisiä instrumentteja ja vanhoja elektronisia laitteita. Tätä elävää äänikudelmaa ja maisemanmuutosta on nautinnollista seurata. Soittajalle äänen hitaahko rakentelu antaa aikaa reagoida, improvisoida ja tunnelmoida. Myös yleisöä voi hyödyntää äänimaailman suunnan muuttamisessa ja ennakoimattomien elementtien lisäämisessä. Milos Humin ja Päiviö Pelottoman kauniissa konsertissa yleisölle jaettiin narujen päässä roikkuvia avaimia, joiden osin ohjattu soitto levitti äänen tyylikkäästi lavaa laajemmalle. Squymph? luotti raaempaan lähestymistapaan ja tarjosi äänitaideteoksen yleisöstä poimittujen ihmisten soittamilla vinkuleluilla.  Lucky Dragons – joka soitti koko konserttinsa Semifinalin lavan sijaan yleisön keskellä istuen – toi mukanaan varsinaisen arsenaalin kiinnostavia yhteisinstrumentteja. Näistä yhteisöllisin ja kaunein oli piuhaviritys, jonka tuottaman äänen taajuus muuttui ihmisten koskettaessa toisiaan. Ääni yhdistää ja tuo meidät joskus jopa lähelle toisiamme.

Kokeellista musiikkia ja äänitaidetta konserttien, workshopien sekä muiden tapahtumien muodossa tarjoaa Äänen lumo ry. (http://www.charmofsound.org/), jonka sähköpostilistaa kannattaa seurata. Tapahtumatietoja levittää myös esimerkiksi aktiivinen ”epäkeskomusiikin” yahoo-ryhmä ooooo.