LOST GOSPEL MUSIC - Timothy Rennerin haastattelu
Matti Rautaniemi & Tuukka Vartiainen

Miten, missä ja milloin Stone Breath sai alkunsa?

Stone Breath aloitti vuonna 1995. Olin soittanut jonkin aikaa yhtyeessä nimeltä Cloud, josta tuli myöhemmin Mourning Cloak – yhtye, joka käytti paljon efektejä. Paljon koneita, mutta myös akustisia instrumentteja. Keikolla jouduin kantamaan mukanani telinettä, jossa oli analogisia filttereitä, kolme efektilaitetta, lisäksi pedaaleja, sähkö- ja akustisia kitaroita ja niin edelleen. Se alkoi jo olla vähän liikaa. Kun Paul Chavez ei enää työskennellyt kanssani Mourning Cloakissa, yhtyeen sielu oli mennyttä. Jatkoin vielä jonkin aikaa itsekseni, mutta se ei enää ollut samanlaista.

Näihin aikoihin kehitin idean, että akustinen musiikki, jota tuottaisivat luu, metalli, puu ja nahka, olisi peräisin maasta, kun taas elektroninen musiikki on eteerisempää. Tahdoin siis tehdä maa-musiikkia sekä kirjoittaa lauluja Mourning Cloakin pitkien äänikokeilujen sijaan. Näistä kahdesta syystä Stone Breath syntyi.

Miten luokittelisit musiikkisi ja mitkä ovat suurimmat vaikuttajasi, sekä musiikilliset että ei-musiikilliset?

Luullakseni ketkään artistit eivät tahdo luokitella musiikkiaan. Meitä on kutsuttu ”neo-folkiksi”, mutta mielestäni emme sovi siihen kategoriaan. Ensinnäkin koko genre tuntuu enemmän kuuluvan Eurooppaan, toiseksi musiikissamme ei ole mitään ”uutta”, teemme vain folk-musiikkia.

Jotkut ovat yrittäneet niputtaa meitä yhteen ”new weird america” –liikkeen kanssa, emmekä tunne kuuluvamme sinnekään -ne yhtyeet ovat kotoisin suurista kaupungeista ja soittavat suurkaupunkien taidemusiikkia. Me olemme maalta ja pikkukaupungeista, mielestäni meillä on enemmän yhteyksiä ”vanhaan outoon Amerikkaan”.

Tällä hetkellä sanoisin, että teemme Kadonnutta Gospel-Musiikkia ja sillä hyvä. Olen aikeissa julkaista koko sarjan soolonauhoituksia nimikkeellä ”Lost Gospel Music vol.1, 2 jne.” ja ne tulevat kaikki olemaan erilaisia. Pidän tästä nimikkeestä, se jättää tilaa harhailla ja ihmetellä.

Musiikillisesti vaikutteeni tulevat varhaisesta nuoruudestani, maatilalta jolla kasvoin. Lapsuudessani vanhempani kuuntelivat Johnny Cashia ja vanhemmat veljeni Joy Divisionia. Nuo kaksi äänimaailmaa ovat musiikkini siemenet. Tietysti myöhemmin törmäsin yhtyeisiin kuten Pearls Before Swine, The Incredible String Band, C.O.B., Current 93, Swans, Appalakkien kansanmusiikki jne., mutta lopulta kaikki palautuu Johnny Cashiin ja Joy Divisioniin
.
Musiikin ulkopuolelta innoittajiani ovat uskontoni, mytologia ja ennen kaikkea Itä-Amerikan lehtimetsät.

Yhdysvalloista näyttää tulevan paljon folk-yhtyeitä. Onko välillänne paljon yhteydenpitoa ja voitaisiinko jo puhua varsinaisesta liikkeestä?

Enpä tiedä. Kuten sanoin, useimmat yhtyeet tulevat suurista kaupungeista, kun me taas vieroksumme kaupunkeja. Emme ole juuri tekemisissä näiden yhtyeiden kanssa – soitamme joskus keikkoja yhdessä – ja he ovat mukavia meille ja toivon, että olemme olleet mukavia heille, mutta muuta yhteyttä ei juuri ole. Luullakseni useimmat heistä eivät oikein ymmärrä, mitä me teemme. Minulla on muutamia ystäviä täkäläisessä Folk-undergroundissa, kuten Tom Rapp (Pearls Before Swine), B’eirth (In Gowan Ring), sekä muutamia muita, useimmat ovat vain etäisiä tuttavia. Jos on olemassa liike, me emme ole osa sitä. Jos on yhteydenpitoa, ei sitä ole meidän kanssamme.

Miten tutustuit folk-musiikkiin alunperin? Oletko soittanut muunlaista musiikkia tai oletko aikeissa tehdä niin?

Minulle kaikessa on kyse folk-musiikista. Olen itseoppinut soittimien, laulamisen ja nauhoittamisen osalta, joten on samantekevää soitanko banjoa vai teenkö sähköistä surinaa löydetyistä äänistä. Se on aina perinnetaidetta.

Jos ajatellaan Stone Breathin menneisyyttä ja nykyaikaa, minkälaista kehitystä on tapahtunut ja mitä on odotettavissa?

Yksinkertaisimmassa merkityksessä meistä on tullut parempia. Olen oppinut soittamaan paremmin ja laulamaankin vähän. Lisäksi tunnemme nyt toisemme hyvin niin ihmisinä kuin muusikkoinakin. Prydwyn ja minä voimme käydä kokonaisia keskusteluja musiikin kautta, sanomatta sanaakaan.

Hengellisellä tasolla olemme kehittäneet poliittis-uskonnollisen teeman, joka alkoi levyllä ”Laterna Lucis Viriditatis” kattaen aiemman tuotantomme ja liikkuen sen tuolle puolen. Aina kun yritän nähdä tämän yhtyeen tulevaisuuden, jotain odottamatonta tapahtuu. ”The Silver Skein Unwound”:in ei pitänyt olla neljäs albumimme. Työskentelin aivan toisten kappaleiden parissa, aivan toista levyä varten, kun elämässäni alkoi äkkiä tapahtua ja kirjoitin uuden levyn hyvin nopeasti. Yllätyin, miten nopeasti se syntyi. En siis todellakaan osaa sanoa, mitä tulevaisuus tuo.

Mitä tarkoittaa nimenne ”Stone Breath”?

Se liittyy animismiin (uskoon, että kaikella olevalla on sielu –toim. huom.), joka ei nähdäkseni ole ristiriidassa muiden uskomustemme kanssa.

Sanoituksesi käsittelevät uskonnollisia, myyttisiä ja esoteerisia teemoja. Voisitko kertoa enemmän mielenkiinnonkohteistasi ja näkemyksistäsi näillä alueilla?

Nuoruudestani saakka olen ollut hyvin kiinnostunut eri mytologioista. Sain katolisen kasvatuksen, mutta kapinoin varhaisessa vaiheessa ja aloin tutkia muita uskontoja. Mutta kun tutustuin sukuni historiaan, kiinnostuin kristinuskosta ja katolisuudesta jälleen. Minulle on luontaista etsiä kadonneita, piilotettuja, outoja asioita, joten kiinnostukseni ja uskomukseni eivät ole niitä tavallisimpia.

Mikä on ”vihertävän valon lyhty” (The lantern of the greening light), joka usein mainitaan sanoituksissanne?

Se on käännös nimestä ”Laterna Lucis Viriditatis”. ”Vihertävä” (greening) ei ole kaikkein paras sana, sillä se ei ole tarkka käännös sanasta viriditatis (suom. Vehmaus), mutta se on lähin englanninkielinen vastine. Viriditas tulee Hildegard Bingeniläiseltä, latinan kielen viriditas –sanasta, joka tarkoittaa tietyssä mielessä vihreää, mutta tarkemmin sanottuna se olisi ”vihreä, kuten lehdet ovat vihreät auringon valosta ja Jumalan kirkkaudesta”. Siispä Laterna Lucis Viriditatis on johdattava valomme. Se muistuttaa meille, että metsät ovat parhaita kirkkoja. Se on valo, jota seurata halki pimeiden paikkojen.

Voitaisiinko sitä myös kutsua nimellä ”Todellinen Itse”? Onko löydettävissä ehkä joitakin yhteyksiä Viriditas:n ja Kristuksen väliltä?

Uskomme, että monet kristuksen opetuksista ovat ”vihreitä”, kyllä. Koko hänen syntymän-kuolema-jälleensyntymä –syklinsä tekee hänestä Vihreän Jumalan. Tällä tarkoitan, että hän seurailee luonnon ja vuodenaikojen opetuksia. Ja sanoitukset tosiaan sanovat: "the light doth shine from our own eyes", mikä tarkoittaa, että me itse olemme Lyhtyjä, tai ainakin voimme olla. Joten luullakseni se voi merkitä myös Todellista Itseä. En kuitenkaan usko, että olisimme Jumalan veroisia. Valo säteilee meidän kauttamme, mutta se on lähtöisin Hänestä.

Mielenkiintoinen jännite syntyy, kun asetetaan rinnakkain Kristus/aurinko/sisäinen valo ja Lucifer, Valontuoja/Aamutähti. Laterna Lucis Viriditatis:lla lainaat tekstiä, jossa pimeyteen viitataan alkuperäisenä, riippumattomana tilana, kun taas valo on jotain ylimääräistä, riippuvaista. Mitä sanoisit näistä teemoista?

Eräs ystäväni, taannoinen soittokumppanini Shane oli ensimmäinen joka kiinnitti huomioni siihen, että musiikissani on pitkälti kyse valon ja pimeyden jännitteestä. Hän osoitti, että monet sanoituksistani käsittelevät näitä asioita eri levyillä. En ollut ajatellut sitä ennen, mutta mielestäni hän on oikeassa. En pidä pimeyttä varsinaisesti pahana. Mutta kyllä, pimeys on alkutila, joka muuttuu valon myötä. Henkisesti tai muuten.

Miten näet hyvän ja pahan asetelman? Mitä on hyvä, ja mistä pahuus on lähtöisin? Onko koko erottelu edes asianmukainen?

Erottelu on tärkeä, mutta en usko että rajanvedot ovat selviä tai universaaleja. Tämänhetkinen presidenttimme esimerkiksi näyttää näkevän kaiken mustana ja valkoisena, kuin pienestä reiästä. Mielestäni elämässä on paljon enemmän. Paha on lähtöisin ihmiskunnan epäonnistumisesta, heikkoudesta, itsekkyydestä ja ymmärryksen puutteesta. En usko, että Saatana useinkaan tarvitsee kovin paljon apua pahan synnyttämisessä.

Mikä on mielipiteesi modernista länsimaisesta kulttuurista ja mihin se on menossa?

Nähdäkseni on aika pysähtyä ja painaa reset-nappia. Olemme eksyksissä. Se alkoi ehkä kun ihminen valitsi ruohon puiden sijaan. Nyt se on betonia ruohon sijaan. Satoa muunnellaan geneettisesti, suuret markkinat määräilevät meitä. Olemme tulleet hulluiksi.

En vastusta kaikkia nykyaikaisia keksintöjä. Ilman modernia lääketiedettä poikani ja tyttäreni eivät olisi hengissä. Silti uskon, että kunnollinen teknologia olisi mahdollista tuhoamatta planeettaa. Ehkä se on naiivia?

Olen yhtä mieltä siitä, että teknologia ja luonto eivät sulje toisiaan pois, sillä teknologian luonut mieli on luonnon tuote itsekin. Mutta sanoisitko, että todellinen ongelma on jyrkässä aineen ja hengen erottamisessa, joka on länsimaisen kulttuurin perusta?

Se on ilman muuta osa ongelmaa, kyllä.

Miten kuvailisit luonnon roolia perinteisessä amerikkalaisessa kulttuurissa? Sanoisitko että siirtolaisjuurillanne on vaikutusta luontosuhteeseenne?

Amerikka oli ennen maanviljelysmaa. Kun eletään maasta, eletään vuodenaikojen mukaan. Luonnon rytmit tulevat osaksi arkipäivää. Kun olemme siirtyneet ensin kohti tuotantotaloutta, sitten palveluihin perustuvaa taloutta, olemme vieraantuneet koko ajan kauemmas luonnosta ja sen rytmistä. Vuodenaikojen vaihtelu merkitsee useimmille ihmisille yhtä paljon kuin vaatteiden vaihto niiden mukaan. Eikös tilanne ole Euroopassa saman kaltainen?

Palaisin vielä poliittis-uskonnolliseen teemaanne. Mainitsit jo animismin, etkä selvästikään pidä modernista yhteiskunnasta (kuten selvästi ilmaiset kappaleessa ”Let the Towers Fall). Uskotko, että jonkinlainen ”paluu juurille”, ainakin henkisesti, olisi mahdollinen?

En pidä tietyistä puolista nyky-yhteiskunnassa. En tietenkään vihaa kaikkea modernia, mutta kyllä sen kaltaisia tunteita musiikistani välittyy. Sanoisin, että Prydwyn ja minä olemme jossain määrin onnistuneet palaamaan juurillemme, ja luulisin että se on oikea ratkaisu meille, vaikka tiedän ettei se ole sitä kaikille. Yksilöiden ja pienten ryhmien tasolla se on mahdollista, mutta ei valtioiden tai koko maailman tasolla.

Olet myös lahjakas kuvataiteilija. Oletko mukana missään ei-musiikillisissa projekteissa?

En oikeastaan. Tein ennen paljon kuvitusta, mutta en enää pysty piirtämään yhtä tarkasti. Olen aloittanut maalaamisen, mutten ole kovin taitava. Teen kuvataidetta musiikkiani varten, levynkansia itselleni ja joillekin levy-yhtiöni julkaisuille, mutta siinä se. Joskus teen pistepiirroksia Morbid Curiosity –lehdelle.

Mitkä ovat tavoitteesi taiteilijana?

Kommunikaatio, luulisin. Ilmaista itseäni, luoda asioita joista nautin. Ja toivon myös saavani hieman vastakaikua. Haluaisin todella tulla Eurooppaan soittamaan, Suomeen, Italiaan, Saksaan, Ranskaan ja ennen kaikkea Englantiin. Ihmiset näistä paikoista ovat olleet hyvin kannustavia ja mukavia. Mutta minulla on kaksi lasta täällä, ja tilanne on taloudellisesti hyvin vaikea, joten tavoite on kovin, kovin kaukainen. Ehkä jonain päivänä.

Listaisitko vielä viisi mielestäsi parasta folk-levyä.

1. Trees Community "The Christ Tree"
2. C.O.B. "Moyshe McStiff and the Tartan Lancers of the Sacred Heart"
3. Fit & Limo "As Above So Below"
4. Roscoe Holcomb "That High Lonesome Sound"
5. Derroll Adams "Songs of the Banjoman"