Vladimir Vysotskyn lauluja
Kääntänyt: Antti Filppu
YSTÄVÄN LAULU
Jos ystäväsi on muuttunut / etkä tunne häntä enää / etkä tietää voi varmasti / onko hän oikea ystävä vai ei / kerran vie hänet vuorille / älä päästä pois silmistäsi / samaan köyteen sidottuina tiedät kuka hän on / jos hänen henkensä loppuukin heti alkuunsa / uupuen / kun te jäälle astutte / hän liukastuu ja valittaa peloissaan / tiedät että hän pettää voi / älä kiroa vaan aja pois / hän ei ole sen arvoinen eikä laulunkaan / jos hän ei valita ollenkaan / vaikka onkin jo vihainen / ja kun otteesi menetät / hän kiroilee muttei jätä ystävää / ja kuin sotaan marssien / kun te huipulle saavutte / tiedät häneen luottaa voit kuin itseesi / ja kuin sotaan marssien / kun te huipulle saavutte / tiedät häneen luottaa voit kuin itseesi
KATKENNUT LENTO
Taidan laulaa miehestä jonka laulu jäi kesken / se raakana puusta otettiin / täytyy laulaa miehestä joka ei tiennyt / ei tiennyt hyvästä äänestään / ehkä kohtalo häntä vain hyljeksi ja antoi huonon onnen vainota / ja kitaran kielet eivät löytäneet sopivaa kappaletta / hän aloitti nöyrästi: ”do.....” / mutta ketään ei kiinnostanut / soinnun alku jäi niin heikoksi se hävisi lopulta kokonaan / koira haukkui ja kissa hiiriä takaa ajoi / naurettavaa se on naurettavaa / ei annettu näyttää taitojaan / ja viiniään maistaa ei edes / ei ehtinyt ollenkaan / hän valmistautui väittelyyn ja oli niin hidas alkamaan / että hänen sielunsa läpi virtasi hikenä suoraan läpi ihon / ja kaksintaisteluun kun ryhdyttiin / hädin tuskin päästiin hyökkäykseen asti / hän oli vasta paikkansa määrittänyt / eikä peli ollut alkanut / tietää kaiken hän oli vannonut saada muttei paljoa tietää saanut / eikä hän saanut kasvaa huippuunsa / eikä löytää syvyyksiä tai kuilua / ja rakkaalleen sille ainoalle / hän ei rakkauttaan ehtinyt antaa tarpeeksi / naurettavaa se on naurettavaa / hän kiirehti mutta aivan turhaan / ja kysymykset jäivät ilmaan / vaille vastauksia ne ovat vieläkin / eikä yksikään sanani ole valhetta / hän oli uskollinen omalle tyylilleen / ja lumeen kirjoitti riiminsä / vaikka hanki sulaa se sulaa aina pois / silloin satoi lunta / ainakin hän oli vapaa lumeen luomaan / ja suuret hiutaleet kesken juoksunsa hän vangita yritti huulillaan / rakkaansa luo hopeavaunuilla hän ei koskaan ehtinyt / ei ollut aikaa hyppiä ei lentää ei kunnolla juosta / päästä karkuun / hänen tähtimerkkinsä härkä luisteli pitkin linnunrataa / naurettavaa se on naurettavaa / kun sekunnit käyvät vähiin aika loppuu / yksi asia riittää ja koko lentue hajoaa ja se hajoaa ja hajoaa / ja naurattihan se nauratti teitä kaikkia ja minua myös / kuin hevonen täydessä vauhdissa / kuin lintu kesken lentonsa.... ketä syyttäisi?
HAIKARAT
Suomennos on omistettu Kirill Babitzinin muistolle
Tänään taivas loistaa niin kirkkaana / valo heijastuu panssarista vaunujen / kuuluu outo ääni / ja puut itkevät / niillä on nyt ikävä suru kasvava / savu tuhka ylös nousee kuin Kristus / tule ja pesä katolle rakenna / haikara / tähkät hohtavat kuin pihka / ehdimmekö / olemmeko turhaan kylväneet / mikä loistaa värissä pihkan on tulen hehkua / ja liekit leviävät yli peltojen / ihmiset hajaantuvat / vaikeat on ajat / ei ole laulajia enää jäivät vain raakkujat / puut peittyvät tomuun syksy tekee tuloaan / jotka laulaa osaavat ovat meidät jättäneet / eikö meille ole rakkautta / onko se totta / mitä meillä on / vihaa? / savu tuhka ylös nousee kuin Kristus / tule ja pesä katolle rakenna / haikara / metsä humisee kuten aina ylhäisyydessään / vaikka maa ja lähteet vaikeroivat / ihmeitä tarvitaan / ei edes puhua voi / kuuluu itku joka enteilee sotaa / ihmiset hajaantuvat / vaikeat on ajat / miten pitäisi laulaa kun rauhaa ei näy / ilma kantaa ääntä nyt erilaista / kolinaa etenevien vaunujen / niin hevosten kaviot täytyy vaimentaa / ja avunhuudot huudetaan kuiskaten / ihmiset hajaantuvat / vaikeat on ajat / laulajat raakkuvat / tulkaa haikarat tulkaa haikarat
(Valkovenäjällä kattohaikaran pesä on rauhan symboli)